Louise Maria Auguste, Badenin prinsessa matkusti 13 vuotiaana, 11 vuotiaan Frederica sisarensa kanssa Venäjälle. Aleksanterin isoäiti Keisarinna Katariina oli kutsunut hänet esittäytymään tulevalle hallitsijalle. Toiveet olivat korkealla kun kaunis ja suloinen Louise ja komea Aleksanteri tapasivat. Tapaaminen onnistui. Vaikka Aleksanteri ei ylipäätään ollut kovin innoissaan siitä että hänen tulisi mennä naimisiin, molemmat tunsivat jonkinlaista ihastusta toisiansa kohtaan. Aleksanteri kirjoitti kirjeen ja kosi Luisea.
Kihlajaisseremoniassa Louise kastettiin ortodoksiseen kirkkoon ja hänestä tuli Venäjän Suurherttuatar Elizabeth Alexeievna. Häävalmistelut aloitettiin.
Eros ja Psyche* - kuvaili Keisarinna Katariina hääparia. Kuin enkelit olisivat menneet naimisiin. Keisarinna Katariina Suuren lempi-lapsenlapsi nai mitä suloisimman tytön ja hän itse oli löytänyt morsiamen.
Häiden jälkeen kotiin Badeniin lähti viesti että Elisabet oli onnellinen liitossaan Aleksanterin kanssa. Pitkään kaikki menikin hyvin. Hänen kykynsä sopeutua uuteen kotimaahansa, kielen oppiminen ja ihastuttava persoona tekivät hänestä erittäin pidetyn ja arvostetun.
Katariina Suurella oli tarkoitus ilmoittaa että pojanpojasta Aleksanterista tulisi hänen jälkeensä hallitsija. Keisarinna Katariina II kuoli muutamaa viikkoa ennen aiottua tiedon julkistamista. Kruununperimys jäi siten odottamaan koko Paavali II hallintokauden ajaksi. Paavali oli militaristinen hallitsija ja anoppi Maria Feodorovna kylmäkiskoinen Elisabethia kohtaan.
Aleksanteri ja Elisabeth etääntyivät. Elisabet tunsi koti-ikävää ja molemmilla oli muita suhteita.
24 vuotiaasta Aleksanterista ja 23 vuotiaasta Elisabetista tuli hallitsijapari Aleksanterin isän Paavali II salamurhan jälkeen. Elisabet oli siihen mennessä kokenut tyttären syntymän ja noin vuoden ikäisen vauvansa kuoleman. Kotiin äidille lähti hyvin surullinen kirje.
Kun Aleksanteri suri isäänsä, hoiti Elisabet hyväntekeväisyystyön, koulut ja sairaalat ja erilaisten tilaisuuksien järjestämisen ja kaikenkaikkiaan otti hovin itselle kuuluvat tehtävät haltuun. Anoppi ei tätä kauan katsellut vaan työnsi miniänsä sivuun ja Aleksanteri antoi tämän tapahtua.
Elisabet jätettiin jälleen syrjään.
Aleksanteri aloitti jälleen uuden suhteen, tällä kertaa Primadonna Maria Narychkinan kanssa ja Elisabetilla oli suhde henkivastiokaartin upseeriin Alexei Ohotnikoviin. Elisabet oli hetken onnellinen. Alexei sanoi:"Ystäväni, vaimoni, Jumalattareni, Elise, minä rakastan sinua." Suhde kesti kaksi vuotta ja syntyi tytär - Elisabet. Alexei murhattiin ja Elisabet tytär kuoli puolitoistavuotiaana. Elisabet kirjoitti äidilleen:"Nyt en kelpaa enää mihinkään tässä maailmassa. Sielussani ei ole enää voimaa nousta tästä myrskystä"
Aleksanteri muuttui uskonnollisemmaksi ja katui sitä kuinka oli kohdellut vaimoaan. Aleksanteri ja Elisabet yrittivät vielä kerran. He matkustivat 1825 Asovanmeren rannalle Taganrociin ja asuivat pienessä talossa. Elisabet kirjoitti äidilleen:"Välillä kuvittelen olevani Aleksanterin rakastajatar tai että olemme menneet juuri naimisiin."
Loppuvuodesta 1825 Aleksanteri sairastui keuhkokuumeeseen ja kuoli vaimonsa syliin. Elisabet kirjoitti päiväkirjaansa:" En ymmärrä itseäni, en ymmärrä kohtaloani."
Elisabet oli itsekin sairas, eikä voinut osallistua Aleksanterin hautajaisiin Pietarissa. Viisi kuukautta myöhemmin hän kuitenkin lähti Taganrocista matkalle kohti Pietaria. Matkalla Beljovissa Elisabet kuoli nukkuessaan.
Liettualainen kirjailija: Kreivitär Sophie de Choiseul-Gouffier kirjoitti **" Voi kuinka he olisivat voineet olla onnellisia molemmat, jos olisivat ymmärtäneet toisiaan paremmin! He tuntuivat olevan luotuja toisilleen; samanlainen hyvyys, lempeys ja älyllinen voima. Silti tuntui ettei heidän sydämensä päässeet yhteyteen. Miksi vasta kuolema yhdisti nämä täydelliset sielut?"
Medovik
 |
Elisabet oli erittäin pidetty ja häntä oli ilo miellyttää. Elisabet kärsi koti-ikävästä ja varsinkin ruoka maistui kovin vieraalta siihen verrattuna mihin hän oli kotonaan tottunut.
Nuori keittiömestari loihti uudenlaisen kakun. Se koostui useista kerroksista hunajalla maustettua keksimäistä leivonnaista. Kerrosten väliin levitettiin paksua smetanaa.
Venäjän keisari Alexanteri I puoliso Elizabeth ei voinut sietää hunajaa. Hän inhosi sen tuoksua, makua ja sitä että Venäjällä sitä lisättiin kaikkeen. Juuri aloittanut keittiömestari ei tiennyt tätä.
Sattumalta kukaan ei kertonut keittiömestarille ja sattumalta kukaan ei maininnut keisarinna Elisabethille.
Keittiömesarin pesti tulisi päättymään ennenkuin oli kunnolla alkanut.
Elisabeth kuitenkin piti kakusta. Siitä tuli hänen suosikkinsa. Kakku on hyvä osoitus siitä, että yksittäiset mieltymykset ja inhokit pelkän raaka-aineen perusteella voivat johtaa harhaan.
Medovik-hunajakakku koostuu hunajalla maustetuista, ohuista keksimäisistä kerroksista, joiden välissä on smetanaa. Kakku on ohuelti päällystetty smetanalla johon on paineltu keksitaikinasta murskattua murua.
Kakku on parhaimmillaan kun keksikerrokset ovat maustuneet ja pehmenneet vuorokauden tai pidempäänkin.
*Lucius Apuleius Madaurensis. 2. vuosisadalla jaa. kirja Eros and Psycke
**Alkuperäisestä ranskankielisestä tekstistä käännetty englanniksi. "What a difference would it have made in the happiness of both, if they had been able to understand each other! They seemed to have been made the one for the other; same goodness, the same gentleness and intellectual power. Yet there seemed to have been one point on which their hearts could not meet. Why is it that death alone has reunited such perfect souls?"
Kommentit
Lähetä kommentti